Puiden ja pensaiden leikkaaminen alkoi jo!

Talvi oli yllätyksellinen, voisi sanoa että täällä Lounais-Suomen rannikolla siirryttiin pitkästä marraskuusta suoraan kevääseen. Niinpä puut ja pensaatkin ovat menneet sekaisin vuosirytmissään, eivätkä ne ole vaipuneet kunnolla talvilepoon. Tästä syystä puiden ja pensaiden leikkaaminen täytyykin tehdä tänä vuonna totuttua aikaisemmin. Paras aika esimerkiksi kuusiaidan leikkaamiseen on juuri nyt, sillä kuusi aloittaa kasvunsa todella aikaisin keväällä. Myös monet muut pihan puuvartiset kasvit kannatta leikata jo nyt, jos ne leikkaamista tarvitsevat. Puita ja pensaita ei kuitenkaan leikata koskaan ilman syytä. Lue, mitä voi ja kannattaa leikata, ja milloin! Helppohoitoiseen pihaan kannattaa valita lajeja, jotka eivät vaadi vuotuista leikkaamista. Tässä sinua voi auttaa pihasuunnittelija.

Kuusaidan leikkaaminen on ajankohtaista lumettomassa helmikuussa
Kuusiaitaa Lounais-Suomen helmikuussa

Aloita kuusiaidan leikkaamisesta

Kuusiaidan leikkaamiselle parasta aikaa on normaalisti helmikuu. Joskus runsas lumi saattaa estää aidan leikkaamisen, joskus aikapula. Jos helmikuu tekee tiukkaa, niin ei hätää, sillä yhtä hyvin kuusiaitaa voi leikata myös elokuussa.

Miksi kuusiaidan leikkaaminen on tärkeää tehdä joka vuosi? Leikkamatta kasvavasta kuusiaidasta tulee todella leveä ja korkeuttahan kertyy jopa 20 metriä. Monta vuotta leikkaamatta ollutta kuusiaitaa ei enää saa pienennettyä, koska kuusi ei kestä voimakasta leikkausta. Suositellaan, että sitä leikataan vain edellisen vuoden vuosikasvaimia lyhentämällä. Varsinkin vanhoista kuusiaidoista saattaa kuolla koko oksa, jos sitä leikkaa liian voimakkaasti. Tosin nuori ja hyväkuntoinen kuusiaita saattaa kestää jopa muutaman vuoden vuosikasvun leikkaamisen, mutta siitä ei ole takeita – siksi on parasta leikata joka vuosi.

Tuija-aidan leikkaaminen

Myös tuija-aitaa kaipaa leikkaamista, etenkin jos aita on istutettu Brabant -lajikkeesta. Se kasvaa luonnostaan melko leveäksi on usein vähän harva. Leikkaamalla se tuuhistuu vuosi vuodelta ja pystyt pitämään sen maltillisen levyisenä. Tuijat ovat siitä mukavia leikattavia, että ne uusiutuvat helpommin ja kestävät leikkaamista paremmin kuin kotimainen kuusi. Niitä voikin leikata vähän reippaammin, kunhan oksaan jättää aina hyvää, vihreää kasvua jäljelle. Jos haluat kasvattaa Smaragd -lajikkeesta tasaisen havuaidan, niin leikkaa pulleista sivuista vähän kerrallaan vuosittain. Näin aidan sivu alkaa pikkuhiljaa tasoittua suoraksi.

Tuija-aitaa ehtii leikkaamaan vielä maalis-huhtikuussakin, ei kuitenkaan enää silloin kun se alkaa kukkimaan. Tämän huomaa nopeasti, sillä siitepölyä pölisee kyllä sen verran, että leikkaaminen on hankalaa. Voit jättää myös tuija-aidan leikkaamisen syyskesään.

Havuaitoja leikataan kasvatusvaiheessa vain sivuista. Latvaa aletaan leikata tasaiseksi vasta sitten, kun aita on sopivan korkuinen. Leikkaa kaikki havuaidat vähän ylöspäin kapeneviksi, näin ne kestävät mahdollisen lumen painon paremmin.

Pensasaidan leikkaaminen

Jos haluat pihastasi helppohoitoisen, niin valitse pensasaidaksi laji, joka ei vaadi leikkaamista. Leikatulla pensasaidalla on kuitenkin puolensa: se sopii pienemmänkin tontin raja-aidaksi, koska se voidaan pitää leikkaamalla riittävän kapeana.

Lehtipensasaidat leikataan niiden ollessa lepotilassa eli ennen kuin silmut alkavat aueta, yleensä maalis-huhtikuussa. Uusi pensasaita leikataan ensimmäisenä keväänä n. 20 cm korkeudelta. Sivuilta aita leikataan n. 25 cm leveäksi. Paras aidan muoto on hiukan ylöspäin kapeneva. Seuraavina vuosina edellisen kesän kasvua jätetään 10-15 cm verran aidan pääliosaan, sivuista leikataan enemmän, niin että aita pysyy kapeana. Jos pensasaita on hyvin voimakaskasvuinen, voidaan leikata toisen kerran juhannuksen jälkeen.

Kun aita on saavuttanut halutun korkeuden, sitä leikataan pääsääntöisesti heinäkuussa niin että uutta kasvua jää jäljelle vain 1-2 cm. Jos aita on hyvin voimakaskasvuinen, voidaan leikata kaksikin kertaa kesässä (juhannuksen jälkeen ja elokuussa). Jos pensasaita on kasvanut voimakkaasti vielä syksyllä, voidaan aita tasoittaa keväällä ennen kasvuunlähtöä.

Pensaiden leikkaaminen

Useita puutarhan koristepensaita voi halutessaan leikata. Jotkut lajit hyötyvät leikkaamisesta, mutta kaikille lajeille se ei kuitenkaan sovi. Esimerkiksi japaninangervot voidaan leikata säännöllisesti alas. Alasleikkaus tarkoittaa koko pensasaan lyhentämistä 5-10 cm maanpinnan yläpuolelta. Jotkin lajit voi hyvin leikata vuosittain vaikka pallon muotoiseksi, toisille ei suositella leikkaamista ollenkaan, korkeintaan runko- tai tyvivesojen poistoa. Joillakin kukkivilla pensailla kukat muodostuvat viime kesänä kasvaneisiin versoihin, kuten esimerkiksi syreeneillä. Jos leikkaat näitä joka kevät, niin kukintaa ei ole luvassa.

Niinpä eri pensaslajien leikkamissäännöt on hyvä tuntea, ennen kuin tekee mitään peruuttamatonta. Käänny ammattilaisen puoleen tai etsi apua vaikka netistä. Tai päästä itsesi helpolla: puutarhurien palveluita puiden ja pensaiden kevätleikkauksiin on hyvin saatavissa!

Älä leikkaa näitä kasveja enää

Täällä etelässä on jo liian myöhäistä leikata keväisin mahlavuotoa saavat puut, jotka normaalitalvina voi leikata helmikuussa. Kirsikkapuut ovat jo valmiita avaamaan kukkiaan! Yleisimmät vuotavat puut ovat vaahterat ja koivut, hedelmäpuista kirsikat ja luumut. Myös viiniköynnös kuuluu tähän ryhmään. Näillä kasveilla nestevirtaukset ovat jo käynnistyneet, ja juuripaine saa puut vuotamaan. Mutta ei hätää, sillä näitä kasveja voi aivan huoletta leikata myös heinä-elo-syyskuussa.

Vuotavien puiden leikkaaminen liian myöhään keväällä
Mongolianvaahtera alkoi vuotaa välittömästi leikkaamisen jälkeen.

Omenapuita ehtii vielä leikkaamaan, mutta kannattaa seurata omenapuun silmujen kehitystä. Jos silmut alkavat selvästi turvota, niin puun leikkaaminen saattaa olla jo myöhäistä. Jos olet epävarma, voiko vielä leikata, niin siihen on olemassa helppo testi: leikkaa pienestä oksasta pää poikki, ja katso, alkaako sieltä tihkua nestettä. Jos hetken päästä oksan päässä on tippa, niin jätä tämänkin puun leikkaaminen kesälle. Omenapuulla on hyvä muistaa myös, että kesäleikkaukset eivät kiihdytä kasvua samalla tavalla kuin kevätleikkaus. Jos puusi siis kasvaa villin holtittomasti, niin leikkaa vielä heinäkuussa ylimääräistä kasvua pois.

Miten omenapuuta leikataan?

Omenapuiden leikkaamisen tavoitteena on saada aikaan terve, hyvämuotoinen ja laadukasta satoa tuottava puu. Jos omenapuun jättää leikkaamatta, niin ajan mittaan omenien koko pienenee ja laatu heikkenee. Liian tiheäksi kasvaneessa puussa myös taudit iskevät helpommin.

Kun aloitat leikkaamisen, niin muista kaikkein tärkein sääntö: leikkaatpa miten tahansa, niin älä jätä tappeja! Tämä koskee kaikkia leikattavia puita. Lahoavien tappien kautta pääsee laho etenemään puun runkoon asti, mutta jos leikkaat heti oksankauluksen kohdalta, niin puu suojaa leikkauskohdan ja kasvattaa sen umpeen.

Omenapuun rakennetta muokataan koko sen nuoruusvaiheen ajan. Taimivaiheessa omenapuun taimen latvasta katkaistaan n. puolet, heti sopivan silmun yläpuolelta. Sivuoksista lyhennetään 2/3 ulospäin suuntautuvat silmun yläpuolelta. Tämä edistää uusien sivuhaarojen muodostumista, kun puu kasvaa. Jos nuoren taimen sivuhaarat kasvavat kovin tiheässä, niistäkin osa poistetaan. Tavoitteena on tasaisesti eri suuntiin haaroittunut, väljärakenteinen omenapuu. Samat toimenpiteet toistetaan vuosittan, kunnes puu on saanut sopivasti leveyttä ja korkeutta.

Jatkossa leikkaamisen perussääntöjä on, että aina poistetaan sairaat, hankaavat tai liian jyrkästi ylöspäin kasvavat oksat. Myös latvuksen sisään suuntautuvat oksat poistetaan. Kun puu on halutun korkuinen, niin latvukseen kasvavat uudet versot poistetaan kokonaan. Samalla vuosittain puuta leikataan niin, että se pysyy sopivan väljänä.

Koristepuiden leikkaukset

Halutessasi voit muotoilla myös puutarhan koristepuita. Monet puut ovat edukseen, kun niiden runko selkeästi näkyvissä. Mieti, miten kauniilta näyttää koivikko, jonka valkoiset rungot ovat selkeästi näkyvissä! Alaoksia voi karsia vuosien myötä puun kasvaessa, kunhan muistaa omenapuun kohdalla mainitut puiden yleiset leikkaamissäännöt. Jos puut kasvattavat vesoja rungosta tai tyveltä, ne poistetaan vuosittain. Jos koristepuu on muiden istutusten keskellä, kuten luonnonmukaisesa pihassa, niin kannattaa nostaa puun latvus selkästi muiden kasvien yläpuolelle.

Riippaomenapuun leikkaaminen
Riippaomenapuun leikkaaminen pitää latvuksen sateenvarjomaisena.

Riippapuut ovat leikkaamiseen suhteen täysin oma kategoriansa. Jos et halua oksien riippuvan telttamaisena maahan asti, niin riippapuiden leikkaaminen on paras aloittaa heti istutusvuoden jälkeen. Nuoren puun versoja lyhennetään reippaasti, niin että oksaan jää vain noin 3 silmua. Leikkaa versot ylös/ulospäin suuntautuvan silmun jälkeen, jolloin uusi kasvu suuntautuu enemmän sivuille kuin alas. Jatkossakin leikkaa vielä samalla tavalla edellisenä kesänä kasvaneita versoja niin että saat kauniin muotoisen latvuksen. Leikkauskohta voi olla vähän kauempana haaroittumiskohdasta. Leikkaa myös pois kaikki rungon läheltä suoraan alaspäin roikkuvat versot. Poista vielä sellaiset versot, jotka lähtevät varttamiskohdan alapuolelta rungosta. Ajan myötä niistä kehittyy tavallisen puun latvus ja menetät riippapuun.

Periaatteessa riippapuun korkeuden määrää sen rungon korkeus – tämä kannattaa ottaa huomioon jo puuta hankittaessa. Runko ei enää kasva korkeutta, mutta jos kuitenkin haluaisit puun kasvavan hiukan lisää korkeutta, poista alimmaisia oksia vähän kerrallaan. Silloin latvus kehittyy enemmän ylöspäin. Ajan myötä riippapuun latvus voi kehittyä liian tiheäksi, jolloin sieltä on syytä poistaa vähintäänkin hankaavat, ristiin kasvaneet oksat. Voit myös lyhennellä kesän aikana alaspäin kasvaneita oksia, aina sopivan silmun tai haaran jälkeen.

Riippapuut ovat hyvin hoidettuna pihan kauniita yksityiskohtia, jotka tulevat parhaiten esiin yksittäispuina.

Taimikasvatus alkaa: kotipuutarhurin kylvöaikataulu

Siemenlaatikko, josta näkyy kukkien ja vihannesten siemenpusseja
Taimikasvatuksen suunnittelu alkaa siemenvaraston tutkimisella.

Alkuvuosi ja tammikuu viuhahti ohitse yllättävän nopeasti! Havahdun aina kevättalvella, että nythän ne siementilaukset piti olla jo tehtynä ja ensimmäiset kylvötkin pitäisi aloittaa. Ensin pitää tutkia vanha siemenvarasto ja miettiä, mitä uutta tänä kesänä aikoo kasvattaa. Tänä vuonna olen melkein onnistunut ajoituksessa, sillä siemenvalikoima on jo fenkolia vaille valmis. Taimikasvatus voi alkaa!

Kevään kylvöaikataulut

Pääsääntöisesti kylvöjä ei kannata aloittaa liian aikaisin. Jos taimesi varttuvat ikkunalaudalla ilman lisävaloa, niin niistä tulee helposti heikkoja ja honteloita ja osa saattaa vain yht’äkkiä näivettyä taimipoltteen vuoksi. Siksi kannattaa jättää ensimmäiset kylvöt suosiolla maaliskuun puoliväliin ja kylvää myös lyhyemmän taimikasvatusajan vaativat kasvit maltilla. Liian pitkä taimikasvatus ei yleensä ole eduksi. Siemenpusseissa on suositus kylvöajasta ja yleensä aikataulusta kannattaa valita myöhäinen vaihtoehto.

Siemenpussit, muistiinpanovihko ja  kuukalenteri auttavat kylvöaikataulun suunnittelussa.
Vanhat muistiinpanot sekä kuukalenteri toimivat kylvöaikataulun laatijan apuna.

Oma kylvöaikatauluni on suurin piirtein hanskassa, sillä olen pitänyt viljelypäiväkirjaa jo vuosia. Merkitsen muistiin, mitä lajikkeita olen kylvänyt ja kuinka paljon. Myös idätyspaikka yms. tiedot yritän kirjata aina muistiin. Lisäksi kirjaan päivän sään, lämpötilat ja sademäärät. Kaikki tiedot ovat avuksi, kun taas suunnittelee seuraavaa vuotta. On hauska myös vertailla vuosia keskenään esimerkiksi säiden suhteen. Jos olet epävarma, milloin sinun pitäisi aloittaa kylvöt, voit katsoa vaikkapa Marttojenkylvöaikataulun.

Paprikan ja basilikan taimia peltilaatikossa aurikoisella ikkunalaudalla.
Taimikasvatusta ikkunalaudalla viime huhtikuussa. Kuvassa mm. paprikan ja basilikan taimia.

Chilin taimikasvatus

Aikaisimmat kylvöt aloitan jo nyt, sillä asensimme viime syksynä kauniit led-valaisimet olohuoneemme ikkunalle. Siispä tänä vuonna voin kokeilla chilin kasvatusta! Paprikat ja etenkin chilit vaativat pitkän taimikasvatusajan. Sopivat kylvöpäivät sattuvat juuri nyt kuun vaihteeseen, ainakin jos seurataan vanhan ajan kuukalenteria. Saa nähdä, miten onnistun, sillä tavallinen chilipaprika Capsicum annuum saattaa olla vaativa kasvuolosuhteiden suhteen. Marketissamme oli tänä vuonna hyvät valikoimat erilaisia chilejä, joista otin talteen siemeniä. Molemmat lajikkeet, Ventura Orange ja Medina, sattuivat olemaan juuri tätä lajia.

Näissä annuumeissa on enimmäkseen vain polttavuutta, mutta ei juurikaan aromia. Siksi päätin kokeilla myös tulisempaa, mutta aromikasta pensaspaprikaa Capsicum baccatum Hot Lemon -chiliä, tunnetaan myös nimellä Lemon Drop. Siitä pitäisi löytyä sitruunaista vivahdetta. Katsotaan kesällä, minkälaista satoa on luvassa! Lue lisää chilin kasvatuksesta tammikuun Kotipuutarha-lehdestä.

Käytän taimikasvatuksessa luonnonmukaista kylvö- ja taimimultaa, joka suunniteltu juuri tähän tarkoitukseen. Yllä olevassa kuvassa olen sekoittanut chilien kasvualustaan lisäksi perliittiä, ne ovat nuo valkoiset pilkut mullan joukossa. Perliitti on lämpökäsiteltyä vulkaanista kiviainesta, joka tuo kasvualustaan ilmavuutta. Sitä kannattaa käyttää etenkin aroille kasvatettaville, jotka kärsivät herkästi liiasta märkyydestä. Retiisi ei meillä viime kesänä tehnyt kauppaansa, joten ajattelin hyödyntää siemenet ja kasvattaa retiisinversoja mausteeksi salaatteihin. Molemmat kylvökset ovat olleet nyt kylppärin lämpimällä lattialla vuorokauden, ja retiisi itää jo!

Suosikkilajikkeet taimikasvatukseen

Kasvihuoneessa ja avomaalla minulla on muutamia lajikkeita, joita viljelen joka vuosi, vaikka kokeilen myös uutuuksia. Esimerkiksi hokkaidonkurpitsan kasvatus sai alkunsa kaupasta ostetusta kurpitsasta. Koska kurpitsa oli maukas, otin siitä talteen muutamia siemeniä, jotka kylvin keväällä taimipurkkeihin. Mutta mitään ei tapahtunut ja lopulta kumosin siemenet multineen kasvimaalle ja unohdin koko asian. Kesällä sitten alkoi kasvimaalle ilmestyä aivan omituisista paikoista joitakin isolehtisiä taimia. Jätin muutaman kasvamaan nähdäkseni mitä ne ovat ja – niistähän kasvoi hokkaidonkurpitsoja, jotka ehtivät myös kypsyä loppukesäksi. Niinpä olenkin kerännyt siemeniä talteen aina seuraavan vuoden kylvöjä varten.

Kuivattuja siemeniä paperin päällä: salkopapu Blue Lake, hokkaidon kurpitsa ja suippopaprika.
Vasemmalla salkopavun siemeniä, oikealla hokkaidonkurpitsaa ja alla suippopaprikaa.

Kurpitsan lisäksi kerään myös mm. paprikan ja salkopavun siemeniä. Mielestäni ehdottomasti parhaan makuinen salkopapu on Blue Lake, jota kasvatan aina kasvihuoneessa. Siellä satoa tulee mielettömästi, joten pakastan papuja pienissä erissä talveksi. Myös suosikkikukkani tsinnian Zinnia elegans Purple Prince siemiä olen keräillyt, sillä en voi vastustaa sen intensiivistä väriä. Se on myös hyvä perhoskasvi luonnonmukaiseen pihaan.

Isotsinnia on ehdoton suosikkini, tässä se kasvaa yhdessä viinikärhön kanssa kasvimaan kulmalla.

Jotkin suosimani vihanneslajikkeet ovat ns. F1-hybridejä, kuten ihana kirsikkatomaatti Sungold F1. Nämä hybridit ovat pitkällisen jalostuksen tulos, ja sen vuoksi niistä otetut siemenet eivät tuotakaan samanlaisia jälkeläisiä kuin alkuperäinen, vaan uudet siemenet on ostettava taimikasvatusta varten joka vuosi. Tätä oranssinväristä kirsikkatomaattia on ostettava ehdottomasti, sillä mikään ei voita sen makua! Sitä kehutaan maailman makeimmaksi tomaatiksi, ja niitä voisi pistellä suuhunsa suoraan kasvihuoneesta vaikka kuinka paljon.

Minä ja luonnonmukainen puutarhani

kuva Kirsti Palmu pihallaan

Pakko tunnustaa, olen hurahtanut puutarhan hoitoon! Kesäisin vapaa-aika kuluukin pääasiassa pihalla. Jos muuta en ehdi, niin pihakierros pitää tehdä joka päivä, jotta näkee kukkien kehityksen – mitä mullan alta pilkistää, miten nuput kehittyvät, mikä on tänään puhjennut kukkaan.

Olen saanut inspiraatiota piharakentamiseen englantilaisista puutarhoista, etenkin cottage garden -tyyppisistä. Samalla luonnonmukaisuus on minulle tärkeää, ja nämä molemmat tyylit sekoittuvat joka puolella puutarhaani. Joillain alueilla luonto on näkyvämpää, joillain alueilla englantilainen tyyli.

Yhtenä kantavana ajatuksena puutarhassa on ollut luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Istutukset ovat kerroksellisia ja monilajisia, puiden lomassa on pensaita ja perennoja. Luonnonmukaiseen pihaan kuuluvat myös vesiaiheet, lahopuu ja risukasat. Olen suosinut luonnonkasveja, joita on jo kasvanut paikalla tai tuotu puutarhaan.

Rentokasvuinen, valkoisena pilvenä kukkiva luhtamatara on yksi ehdoton suosikkini. Siroa nuokkuhelmikkää olen kylvänyt kielojen kumppaniksi. Metsäpuutarhaani havujen ja alppiruusujen seuraksi olen siirtänyt valko- ja sinivuokkoja sekä kieloa, ketunleipää ja saniaisia. Vaaleansininen, matala rohtotädyke on saanut toimia maanpeitekasvina.

Pihassa on myös pieni niitty, jossa niittyleinikki ja vanhanajan kuusityräkki kukkivat keltaisena, väripalettia täydentävät purppuranpunaiset ailakki ja ketoneilikka, tuoksumatara ja vaaleanpunainen lupiini.

Kuva niitty
Luonnonkasvit ja perennat kukkivat sulassa sovussa niityllä

Luonnonmukaista ja hoidettua pihaa

'Antikko-muurikivi rajaa perenna-alueen'
Laaja istutusalue on rajattu nurmikosta Ruduksen Antikko-muurikivellä

Luonnonmukaisen puutarhan ei tarvitse olla vastakohta hoidetulle. Etupihan siistiä, muurikivellä rajattua omenapuumaata hallitsevat laajat perennaistutukset, terassin edustalla kukkivat ruusut ja laventelit. Lempikasvejani ovat perenna-alueen pionit. Vaaleanpunaisen Sarah Bernhardin ja vanhan valkoisen pionin toin mukanani edellisestä pihastamme, pihassa kukkivat myös esim. Bowl of Beauty ja ihana vaaleankeltainen Huang Jin Lun. Lempikasvit vaihtelevat myös sen mukaan, mikä milloinkin on kukintavuorossa. Pionin ohella suosikkeja ovat keväällä tulppaanit, myöhemmin kesällä David Austin -ruusut ja kaikenlaiset kärhöt.

Mikään ei ole tärkeää, paitsi puutarhanhoito – eikä sekään ole kovin tärkeää. Vanhan kiinalaisen sananlaskun kohdalla ensimmäinen osa on kohdallani totta. Kiireet ja murheet unohtuvat, kun uppoutuu pihatöihin. Puutarha antaa minulle paljon, nautin väreistä, muodoista, tuoksuista ja äänistä. Mieli lepää, kun silmien edessä avautuu kauneus. Pihassa on myös paljon lintuja ja muitakin eläimiä, joita on mukava seurata ja tuntuu hyvältä, että olemme voineet tarjota niille pesäpaikan.