Kasvimaasta lavatarhaksi, satoa helposti!

Viime kesänä rakensimme puolisoni kanssa uuden lavatarhan vanhan kasvimaan paikalle. Oikeastaan suuri osa projektia tehtiin jo edeltävänä vuonna, mutta viime kesänä se valmistui – ainakin melkein. Ensimmäisen viljelykesän jälkeen en voinut kuin ihmetellä, miksi tätä ei tehty jo aiemmin, niin paljon helpommaksi kaikki muuttui. Satoakin saatiin varastoitavaksi asti.

Olin saanut tarpeekseni kitkemisestä, sillä avomaalla käytävät rikkaruohottuivat helposti. Ei auttaneet sanomalehtikatteet ja lautakäytävät, viimeistään viljelypenkkien reunoilta alkoi rikkaruohojen valloitus kohti kasvimaata. Tunsin tarjoavani huvittavan näyn kykkiessäni kitkemässä tontin kulmalla, pyllistellen ohikulkijoille. Tosin tuli siinä vaihdettua silloin tällöin muutama sanakin aina jonkun kanssa ja sain mukavaa palautetta kasvimaastani. Välillä jakelin juttelemaan pysähtyville ylimääräisiä kesäkurpitsoja sadostani.

Lavatarha suunnittelusta rakentamiseen

Lavatarhan suunnittelu ei ollut ihan helppoa, koska viljelyalueeni on epäsäännöllisen kolmion muotoinen, monikulmainen alue. Siihen eivät suorakaiteen muotoiset lavakaulukset istuneet, joten päädyimme rakentamaan jokaiselle penkille omat lankkureunukset. Penkkien muoto oli vakiintunut jo vuosien myötä. Keskellä kolmion muotoinen alue, reunoilla viistot penkit ja autotallin seinustalla kaksi pitkänomaista penkkiä. Lisäksi hoitokäytävä aiheutti pari ylimääräistä mutkaa reunalle. Hatunnosto puolisolleni, joka selvisi näistäkin tiukoista kurveista!

Luonnonkivisingeli on kaunis maankatemateriaali

Rakentamisessa hyödynnettiin osin vanhoja lautoja, osin uusia ja istutusaltaat verhoiltiin sisäpuolelta kierrätetyllä allaskumilla, jotta multa ja kasvit pysyivät erossa maalatusta puusta. Käytävät katettiin vanhalla mansikkakankaalla niin pitkälle kuin sitä riitti, uutta kangasta ostin jonkin verran. Tuli siinä myös kantapään kautta opittua, että halpahalleista ei kannata ostaa mansikkakankaan jäljitelmiä. Tämä tavara oli huomattavasti ohuempaa kuin vanha, ja sen läpi pääsivät rikkakasvien juuret helposti. Eli suosittelen käyttämään ammatilaisviljelijöille tarkoitettua kangasta. Lopuksi käytävät katettiin singelillä, mikä antaa kasvimaalle viimeisen silauksen. Kovin paksua kerrosta ei kannata laittaa, siinä eivät kottikärryt enää kulje.

Viimeistelyä vaille valmis. Aita valmistui loppukesästä. Näkösuojan lisäksi se estää peuroja ja rusakoita käymään vierailulla.

Potagerini, joksi aluetta myös mielessäni kutsun, oli saanut kompostilannoitetta ja palanutta hevosenlantaa vuosittain, joten siinä oli hyvä kasvukunto. Siksi halusin rakentaa lavatarhan olemassa olevaa multaa hyödyntäen. Lopulta reunuksista tuli niin korkeat, että haimme vielä luomulannoitettua kasvimaamultaa muutaman peräkärryllisen lavojen täyttämiseksi. Muhevaa multaa on nyt ainakin 30 cm kerros ennen savista pohjamaata.

Lavatarha on helppo!

Jo ensimmäinen kesä todisti, miten paljon helpompaa viljely lavatarhassa on. Aikaa ei enää kulunut turhaan kitkemiseen ja selkävaivojen valitteluun! Korotettuihin lavoihin eksyi vain muutama rikkakasvi, joista pääsi helposti eroon. Kasvimaa vaatii säännöllistä kastelua, jos haluaa saada hyvän ja maukkaan sadon. Lavatarhassa kastelun tarve korostuu, niin kuin korotetuilla istutusalueilla yleensäkin. Kuumana kesänä kastelulaite oli ahkerassa käytössä, vaikka yhteys pohjamaahan ja savipitoinen multa auttavatkin kosteuden säilyttämisessä.

En ole vielä kovin osaava lavatarhaviljelijä, kun katselee muiden kuvia satoa pursuavista lavakaulusviljelmistä. Tein kylvöt vanhojen oppien mukaan normaaleilla riviväleillä, mutta ehkä niitä voisi jatkossa vähän tihentää, kun kasvuolot ovat muuten optimaaliset. Myös uusintakylvöjä pitää opetella tekemään. Oikeastaan ajanpuute on aiheuttanut sen, että usein huomaan sopivan kylvöajan jo menneen ajat sitten. Ehkä tänä vuonna tulee muutos tähänkin asiaan. Ainakin salaattikasvien ja itämaisten yrttien kylvöjä aion tehostaa.

Satoa ja silmänruokaa

Kokeilin viime kesänä ensimmäistä kertaa fenkolin kasvatusta. Se olikin yllättävän helppoa, tosin kasvi vaatii esikasvatuksen. Mutta ulos istutuksen jälkeen kasvu jatkui vauhdikkaasti ja kaikki taimet ehtivät jo heinäkuussa syöntikuntoon. Sato valmistui lähes yhtäaikaisesti, joten tänä keväänä taidan kylvää fenkolia kahteen kertaan, jotta satoa riittää pitempään. Käytin fenkolista myös ”tillit”, ensi alkuun silppusin niitä salaattiin, mutta sitten kokeilin tehdä niistä pestoa. Se oli todella hyvää ja sopi hyvin yhteen kalan kanssa.

Kylvin hernepenkkiin sokeriherneiden lisäksi siemensekoituksen, jossa oli erilaisia maanparannuskasveja. Sokeriherneestä tuli hyvä sato ja osa herneistä meni pakkaseen. Hunajakukka intoutui kasvamaan reheviksi puskiksi, joita sai vähän väliä latvoa ja kiskoa ylös maasta. Käytin ne silputtuna rivivälien katteeksi, niin sain niistä tuplahyödyn. Syksyllä koko hernemaa kasveineen käännettiin maan sisään, jolloin kaikki ravinteet säilyvät tulevalle satokaudelle.

Kyvän tai istutan joka vuosi myös kukkivia kasveja kasvimaalle. Perinteiseen tapaan kehäkukkia, samettikukkia ja myös esikasvatuksen vaativia tsinnioita. Tänä vuonna haluan lisätä kukkakasvien määrää, vaikka en vielä tiedä, mikä viljelykasvi tulee menettämään tilaa. Ehkä vain rivit tiivistyvät ja sekaviljely lisääntyy. Tsinniat saavat kaverikseen uuden värisen kumppanin, samoin kehäkukat. Murretut auringonlaskun värit alkavat kiinnostaa. Lisäksi himoitsen leijonankitaa, kesäpäivänhattua, astereita… Saa nähdä, mikä toteutuu, vai pannaanko jäitä hattuun.

Porkkanasadosta tuli varmaan paras tähänastisista, porkkanat olivat makeita ja myös kauniimman muotoisia kuin ennen. Varastoin osan sadosta puutarhavarastooni, ja muutamasta viljelyrivistä on riittänyt tähän kevättalveen asti syötävää. Myös perunaa ja hokkaidonkurpitsaa riitti talvivarastoon. Sipulienkin suhteen olemme omavaraisia vielä hetken, ja valkosipulia riittää joinakin vuosina jopa seuraavaan kesään asti.

Satotoiveita ensikesälle

Kaikki ei sentään mennyt ihan putkeen! Yritin jo aiemmin kasvattaa penkeissä ruusukaalia ja lehtikaalia. Ruusukaalit syötiin heti alkuunsa niin että ne eivät päässeet edes kasvun alkuun. Kaalit eivät maassani suostu kasvamaan, ja ne joutuivat jälleen harsoista ja suojaverkoista huolimatta kaalikoiden uhriksi. Päätinkin suosiolla jättää ne väliin tänä vuonna. Myös punajuuren kanssa minulla on ongelmia. Kunnon juurikkaita niistä ei suostu tulemaan, vaan ne jäävät peukalonpään kokoisiksi. Ja jos lehdet näyttävät lupaavaa kasvua, niin ne maistuvat myös peuroille. Muistelen, että viljelyurani aikana olen saanut kaksi kertaa hyvän sadon punajuuresta. Jos joku osaisi kertoa minulle, miten punajuuren saa kasvamaan, niin olisin todella iloinen 🙂

Syksyn väriloistosta saivat nauttia naapuritkin, niin korkeiksi kasvoivat maa-artisokat uudessa mullassa.

Viime kevään muistoja

Enpä ehtinytkään päivittää pihakuvia blogiini viime kesänä niin kuin oli aikomus, sillä koronan mukana tuli melkoinen pihabuumi. Jo alkuvuodesta kalenterini täyttyi pihasuunnittelusta ja rakentamistyön valvomisesta. Mutta nyt on mukava katsella vähän taaksepäin – mitä pihalla tapahtui viime keväänä?

Lumeton ja leuto talvi sai monet kasvit avaamaan silmujaan ja puhkemaan kukkaan ennätysaikaisin. Pienestä takatalvesta huolimatta kevät eteni reippaasti, niin että puutarhuri ei perässä pysynyt! Eivät pysyneet taimikaupatkaan! Omassa pihassani sain nauttia aikaisin kukkivista luonnon kevätkukkijoista ja myös sipulikasvien väriloistosta. Ensimmäisinä ehtivät kukkaan sinivuokot, ja niitä seurasivat valkovuokot ja monine muunnoksineen.

Jatka lukemista ”Viime kevään muistoja”

Kevätpuuhia koronan varjossa

Kevät 2020 alkoi vauhdilla ja tuntui siltä, että puutarhan kevättöiden kanssa oli koko ajan askeleen perässä. Talven sadekausi loppui, aurinko tuli vihdoin esiin ja oli jo mukavan lämmintäkin. Silmut olivat puhkeamaisillaan. Kevät keikkuen tulevi, ja niin koettiin takatalvi tänäkin keväänä. Ensin tuli henkinen takatalvi koronaviruksen myötä. Alun lamaannuksen jälkeen, mitäpä muuta puutarhanharrastaja voi tehdä, kuin etsiä iloa puutarhastaan ja pihan kevätpuuhista. Onneksi viherkasvit ovat tulleet takaisin koteihin, sillä yhtälailla pienikin parveke- tai ikkunapuutarha tuottaa viherterapiaa hoitajalleen.

Mukavaa kevätpuuhaa on uusien taimien juurruttaminen pistokkaista.
Ikkunalaudalla vihertää. Posliinikukka, basilika ja rosmariini ovat juurrutuksessa. Nopein keino saada uusia basilikan taimia on leikata latvat yrttiruukusta ja juurruttaa ne vesilasissa.
Jatka lukemista ”Kevätpuuhia koronan varjossa”

Puiden ja pensaiden leikkaaminen alkoi jo!

Talvi oli yllätyksellinen, voisi sanoa että täällä Lounais-Suomen rannikolla siirryttiin pitkästä marraskuusta suoraan kevääseen. Niinpä puut ja pensaatkin ovat menneet sekaisin vuosirytmissään, eivätkä ne ole vaipuneet kunnolla talvilepoon. Tästä syystä puiden ja pensaiden leikkaaminen täytyykin tehdä tänä vuonna totuttua aikaisemmin. Paras aika esimerkiksi kuusiaidan leikkaamiseen on juuri nyt, sillä kuusi aloittaa kasvunsa todella aikaisin keväällä. Myös monet muut pihan puuvartiset kasvit kannatta leikata jo nyt, jos ne leikkaamista tarvitsevat. Puita ja pensaita ei kuitenkaan leikata koskaan ilman syytä. Lue, mitä voi ja kannattaa leikata, ja milloin! Helppohoitoiseen pihaan kannattaa valita lajeja, jotka eivät vaadi vuotuista leikkaamista. Tässä sinua voi auttaa pihasuunnittelija.

Kuusaidan leikkaaminen on ajankohtaista lumettomassa helmikuussa
Kuusiaitaa Lounais-Suomen helmikuussa
Jatka lukemista ”Puiden ja pensaiden leikkaaminen alkoi jo!”

Taimikasvatus alkaa: kotipuutarhurin kylvöaikataulu

Siemenlaatikko, josta näkyy kukkien ja vihannesten siemenpusseja
Taimikasvatuksen suunnittelu alkaa siemenvaraston tutkimisella.

Alkuvuosi ja tammikuu viuhahti ohitse yllättävän nopeasti! Havahdun aina kevättalvella, että nythän ne siementilaukset piti olla jo tehtynä ja ensimmäiset kylvötkin pitäisi aloittaa. Ensin pitää tutkia vanha siemenvarasto ja miettiä, mitä uutta tänä kesänä aikoo kasvattaa. Tänä vuonna olen melkein onnistunut ajoituksessa, sillä siemenvalikoima on jo fenkolia vaille valmis. Taimikasvatus voi alkaa!

Jatka lukemista ”Taimikasvatus alkaa: kotipuutarhurin kylvöaikataulu”

Minä ja luonnonmukainen puutarhani

kuva Kirsti Palmu pihallaan

Pakko tunnustaa, olen hurahtanut puutarhan hoitoon! Kesäisin vapaa-aika kuluukin pääasiassa pihalla. Jos muuta en ehdi, niin pihakierros pitää tehdä joka päivä, jotta näkee kukkien kehityksen – mitä mullan alta pilkistää, miten nuput kehittyvät, mikä on tänään puhjennut kukkaan.

Olen saanut inspiraatiota piharakentamiseen englantilaisista puutarhoista, etenkin cottage garden -tyyppisistä. Samalla luonnonmukaisuus on minulle tärkeää, ja nämä molemmat tyylit sekoittuvat joka puolella puutarhaani. Joillain alueilla luonto on näkyvämpää, joillain alueilla englantilainen tyyli.

Jatka lukemista ”Minä ja luonnonmukainen puutarhani”