Toissaviikolla kevät oli juuri tuloillaan, ja ehdin ihmetellä ja kuvata kevään merkkejä puutarhassani. Kurkin havujen alle, raottelin lehtipeitteitä ja löysin jo nupuillaan olevia sinivuokkoja.
Sinivuokot ovat nupuillaan ja jouluruusunkin nuput ovat säilyneet havupeitteen alla.
Peittelin nämä pikkuiset takaisin suojaan – ja sitä ne kyllä tarvitsivatkin, kun seuraavana päivänä tuli lunta-räntää ja pakkasta päälle. Tuona päivänä nautin kuitenkin auringopaisteesta ja lämmöstä …. kunnes huomasin, että sitä sai osakseen myös nuppuinen alppiruusu. Niinpä kyhäsin sille hätäpäissäni suojan kaikesta, mitä ympäristöstä löysin.
Tämän rytökasan takana piilottelee alppiruusu. Luonnollinen varjostus syntyi myrskyn katkomista oksista ja kompostointia odottavasta kumkvatin rangasta.
Keväisin puutarhasta löytyy aina yllätyksiä. Kerroin jo, kuinka innostuin jälleen luonnonvoimia (eli peuroja, rusakoita ja vesimyyriä) uhmaten istuttamaan tulpaanien sipuleita viime syksynä. Mutta on se vaan kumma, kun lumi alkaa sulaa, niin mitä ihmettä maasta nouseekaan? Tällä kertaa löysin ihan uudesta paikasta krookusten pilkistävän maasta. Vieressä oli ystävältäni Terhiltä saamat sipulit vielä tiukasti mullan alla, verkolla suojattuna. Mutta krookuksia? Tässähän oli syyssahramia kylläkin… Mutta ei, istutinhan minä tänne krookuksia, muistaakseni valkoisia. Pitääpä käydä vielä varmistamassa, etteivät peurat ja rusakot pääse niihin käsiksi.
Krookukset pilkistävät jo maasta, näkyypä yhdessä jo nuppukin!
Tänä keväänä aion kokeilla peuroja vastaa Trico Garden -nimistä karkotetta. Se ei ole myrkyllistä eläimille, sillä tehoaineena on lampaanrasva, joka karkottaa peurat hajullaan. Myös metsänomistajat käyttävät samanlaista valmistetta taimikoillaan. Nyt vaan ihmettelen käyttömäärää. Pakkauksessa laimeimman seoksen suhde on 10 ml tiivistettä 1 dl:aan vettä. Tämän määrän väitetään riittävän 10 neliömetrille. Täytyy olla hyvä ruisku tai sumupullo, että saa desilitran riittämään tälle pinta-alalle.
Onko jollakulla kokemusta karkotteen riittävyydestä ja tehosta? Olisi kiva kuulla, miten onnistui!
Viime kesänä rakensimme puolisoni kanssa uuden lavatarhan vanhan kasvimaan paikalle. Oikeastaan suuri osa projektia tehtiin jo edeltävänä vuonna, mutta viime kesänä se valmistui – ainakin melkein. Ensimmäisen viljelykesän jälkeen en voinut kuin ihmetellä, miksi tätä ei tehty jo aiemmin, niin paljon helpommaksi kaikki muuttui. Satoakin saatiin varastoitavaksi asti.
Olin saanut tarpeekseni kitkemisestä, sillä avomaalla käytävät rikkaruohottuivat helposti. Ei auttaneet sanomalehtikatteet ja lautakäytävät, viimeistään viljelypenkkien reunoilta alkoi rikkaruohojen valloitus kohti kasvimaata. Tunsin tarjoavani huvittavan näyn kykkiessäni kitkemässä tontin kulmalla, pyllistellen ohikulkijoille. Tosin tuli siinä vaihdettua silloin tällöin muutama sanakin aina jonkun kanssa ja sain mukavaa palautetta kasvimaastani. Välillä jakelin juttelemaan pysähtyville ylimääräisiä kesäkurpitsoja sadostani.
Lavatarha suunnittelusta rakentamiseen
Lavatarhan suunnittelu ei ollut ihan helppoa, koska viljelyalueeni on epäsäännöllisen kolmion muotoinen, monikulmainen alue. Siihen eivät suorakaiteen muotoiset lavakaulukset istuneet, joten päädyimme rakentamaan jokaiselle penkille omat lankkureunukset. Penkkien muoto oli vakiintunut jo vuosien myötä. Keskellä kolmion muotoinen alue, reunoilla viistot penkit ja autotallin seinustalla kaksi pitkänomaista penkkiä. Lisäksi hoitokäytävä aiheutti pari ylimääräistä mutkaa reunalle. Hatunnosto puolisolleni, joka selvisi näistäkin tiukoista kurveista!
Luonnonkivisingeli on kaunis maankatemateriaali
Rakentamisessa hyödynnettiin osin vanhoja lautoja, osin uusia ja istutusaltaat verhoiltiin sisäpuolelta kierrätetyllä allaskumilla, jotta multa ja kasvit pysyivät erossa maalatusta puusta. Käytävät katettiin vanhalla mansikkakankaalla niin pitkälle kuin sitä riitti, uutta kangasta ostin jonkin verran. Tuli siinä myös kantapään kautta opittua, että halpahalleista ei kannata ostaa mansikkakankaan jäljitelmiä. Tämä tavara oli huomattavasti ohuempaa kuin vanha, ja sen läpi pääsivät rikkakasvien juuret helposti. Eli suosittelen käyttämään ammatilaisviljelijöille tarkoitettua kangasta. Lopuksi käytävät katettiin singelillä, mikä antaa kasvimaalle viimeisen silauksen. Kovin paksua kerrosta ei kannata laittaa, siinä eivät kottikärryt enää kulje.
Viimeistelyä vaille valmis. Aita valmistui loppukesästä. Näkösuojan lisäksi se estää peuroja ja rusakoita käymään vierailulla.
Potagerini, joksi aluetta myös mielessäni kutsun, oli saanut
kompostilannoitetta ja palanutta hevosenlantaa vuosittain, joten siinä oli hyvä
kasvukunto. Siksi halusin rakentaa lavatarhan olemassa olevaa multaa
hyödyntäen. Lopulta reunuksista tuli niin korkeat, että haimme vielä
luomulannoitettua kasvimaamultaa muutaman peräkärryllisen lavojen
täyttämiseksi. Muhevaa multaa on nyt ainakin 30 cm kerros ennen savista
pohjamaata.
Lavatarha on helppo!
Jo ensimmäinen kesä todisti, miten paljon helpompaa viljely
lavatarhassa on. Aikaa ei enää kulunut turhaan kitkemiseen ja selkävaivojen
valitteluun! Korotettuihin lavoihin eksyi vain muutama rikkakasvi, joista pääsi
helposti eroon. Kasvimaa vaatii säännöllistä kastelua, jos haluaa saada hyvän
ja maukkaan sadon. Lavatarhassa kastelun tarve korostuu, niin kuin korotetuilla
istutusalueilla yleensäkin. Kuumana kesänä kastelulaite oli ahkerassa käytössä,
vaikka yhteys pohjamaahan ja savipitoinen multa auttavatkin kosteuden
säilyttämisessä.
Maissit ja valkosipulit kasvoivat komeasti (takareunassa). Sipulisadosta osa jo syöty tässä vaiheessa. Oriental Mix salaattikasveja kylvin muutaman kerran, niitä syötiin syksyyn asti.
En ole vielä kovin osaava lavatarhaviljelijä, kun katselee muiden kuvia satoa pursuavista lavakaulusviljelmistä. Tein kylvöt vanhojen oppien mukaan normaaleilla riviväleillä, mutta ehkä niitä voisi jatkossa vähän tihentää, kun kasvuolot ovat muuten optimaaliset. Myös uusintakylvöjä pitää opetella tekemään. Oikeastaan ajanpuute on aiheuttanut sen, että usein huomaan sopivan kylvöajan jo menneen ajat sitten. Ehkä tänä vuonna tulee muutos tähänkin asiaan. Ainakin salaattikasvien ja itämaisten yrttien kylvöjä aion tehostaa.
Satoa ja silmänruokaa
Kokeilin viime kesänä ensimmäistä kertaa fenkolin kasvatusta. Se olikin yllättävän helppoa, tosin kasvi vaatii esikasvatuksen. Mutta ulos istutuksen jälkeen kasvu jatkui vauhdikkaasti ja kaikki taimet ehtivät jo heinäkuussa syöntikuntoon. Sato valmistui lähes yhtäaikaisesti, joten tänä keväänä taidan kylvää fenkolia kahteen kertaan, jotta satoa riittää pitempään. Käytin fenkolista myös ”tillit”, ensi alkuun silppusin niitä salaattiin, mutta sitten kokeilin tehdä niistä pestoa. Se oli todella hyvää ja sopi hyvin yhteen kalan kanssa.
Kylvin hernepenkkiin sokeriherneiden lisäksi
siemensekoituksen, jossa oli erilaisia maanparannuskasveja. Sokeriherneestä
tuli hyvä sato ja osa herneistä meni pakkaseen. Hunajakukka intoutui kasvamaan reheviksi
puskiksi, joita sai vähän väliä latvoa ja kiskoa ylös maasta. Käytin ne
silputtuna rivivälien katteeksi, niin sain niistä tuplahyödyn. Syksyllä koko
hernemaa kasveineen käännettiin maan sisään, jolloin kaikki ravinteet säilyvät
tulevalle satokaudelle.
Viinikärhö Solina
Samettikukka
Hernepenkki
Kasvimaalleni kylväytyy itsestään yksivuotinen viisisädetyräkki (alakuvassa), jonka annan kukkia rauhassa.
Kyvän tai istutan joka vuosi myös kukkivia kasveja kasvimaalle. Perinteiseen tapaan kehäkukkia, samettikukkia ja myös esikasvatuksen vaativia tsinnioita. Tänä vuonna haluan lisätä kukkakasvien määrää, vaikka en vielä tiedä, mikä viljelykasvi tulee menettämään tilaa. Ehkä vain rivit tiivistyvät ja sekaviljely lisääntyy. Tsinniat saavat kaverikseen uuden värisen kumppanin, samoin kehäkukat. Murretut auringonlaskun värit alkavat kiinnostaa. Lisäksi himoitsen leijonankitaa, kesäpäivänhattua, astereita… Saa nähdä, mikä toteutuu, vai pannaanko jäitä hattuun.
Porkkanasadosta tuli varmaan paras tähänastisista, porkkanat olivat makeita ja myös kauniimman muotoisia kuin ennen. Varastoin osan sadosta puutarhavarastooni, ja muutamasta viljelyrivistä on riittänyt tähän kevättalveen asti syötävää. Myös perunaa ja hokkaidonkurpitsaa riitti talvivarastoon. Sipulienkin suhteen olemme omavaraisia vielä hetken, ja valkosipulia riittää joinakin vuosina jopa seuraavaan kesään asti.
Satotoiveita ensikesälle
Kaikki ei sentään mennyt ihan putkeen! Yritin jo aiemmin kasvattaa penkeissä ruusukaalia ja lehtikaalia. Ruusukaalit syötiin heti alkuunsa niin että ne eivät päässeet edes kasvun alkuun. Kaalit eivät maassani suostu kasvamaan, ja ne joutuivat jälleen harsoista ja suojaverkoista huolimatta kaalikoiden uhriksi. Päätinkin suosiolla jättää ne väliin tänä vuonna. Myös punajuuren kanssa minulla on ongelmia. Kunnon juurikkaita niistä ei suostu tulemaan, vaan ne jäävät peukalonpään kokoisiksi. Ja jos lehdet näyttävät lupaavaa kasvua, niin ne maistuvat myös peuroille. Muistelen, että viljelyurani aikana olen saanut kaksi kertaa hyvän sadon punajuuresta. Jos joku osaisi kertoa minulle, miten punajuuren saa kasvamaan, niin olisin todella iloinen 🙂
Syksyn väriloistosta saivat nauttia naapuritkin, niin korkeiksi kasvoivat maa-artisokat uudessa mullassa.
Pakko tunnustaa, olen hurahtanut puutarhan hoitoon! Kesäisin vapaa-aika kuluukin pääasiassa pihalla. Jos muuta en ehdi, niin pihakierros pitää tehdä joka päivä, jotta näkee kukkien kehityksen – mitä mullan alta pilkistää, miten nuput kehittyvät, mikä on tänään puhjennut kukkaan.
Olen saanut inspiraatiota piharakentamiseen englantilaisista puutarhoista, etenkin cottage garden -tyyppisistä. Samalla luonnonmukaisuus on minulle tärkeää, ja nämä molemmat tyylit sekoittuvat joka puolella puutarhaani. Joillain alueilla luonto on näkyvämpää, joillain alueilla englantilainen tyyli.
