Viime kesänä rakensimme puolisoni kanssa uuden lavatarhan vanhan kasvimaan paikalle. Oikeastaan suuri osa projektia tehtiin jo edeltävänä vuonna, mutta viime kesänä se valmistui – ainakin melkein. Ensimmäisen viljelykesän jälkeen en voinut kuin ihmetellä, miksi tätä ei tehty jo aiemmin, niin paljon helpommaksi kaikki muuttui. Satoakin saatiin varastoitavaksi asti.
Olin saanut tarpeekseni kitkemisestä, sillä avomaalla käytävät rikkaruohottuivat helposti. Ei auttaneet sanomalehtikatteet ja lautakäytävät, viimeistään viljelypenkkien reunoilta alkoi rikkaruohojen valloitus kohti kasvimaata. Tunsin tarjoavani huvittavan näyn kykkiessäni kitkemässä tontin kulmalla, pyllistellen ohikulkijoille. Tosin tuli siinä vaihdettua silloin tällöin muutama sanakin aina jonkun kanssa ja sain mukavaa palautetta kasvimaastani. Välillä jakelin juttelemaan pysähtyville ylimääräisiä kesäkurpitsoja sadostani.
Lavatarha suunnittelusta rakentamiseen
Lavatarhan suunnittelu ei ollut ihan helppoa, koska viljelyalueeni on epäsäännöllisen kolmion muotoinen, monikulmainen alue. Siihen eivät suorakaiteen muotoiset lavakaulukset istuneet, joten päädyimme rakentamaan jokaiselle penkille omat lankkureunukset. Penkkien muoto oli vakiintunut jo vuosien myötä. Keskellä kolmion muotoinen alue, reunoilla viistot penkit ja autotallin seinustalla kaksi pitkänomaista penkkiä. Lisäksi hoitokäytävä aiheutti pari ylimääräistä mutkaa reunalle. Hatunnosto puolisolleni, joka selvisi näistäkin tiukoista kurveista!
Rakentamisessa hyödynnettiin osin vanhoja lautoja, osin uusia ja istutusaltaat verhoiltiin sisäpuolelta kierrätetyllä allaskumilla, jotta multa ja kasvit pysyivät erossa maalatusta puusta. Käytävät katettiin vanhalla mansikkakankaalla niin pitkälle kuin sitä riitti, uutta kangasta ostin jonkin verran. Tuli siinä myös kantapään kautta opittua, että halpahalleista ei kannata ostaa mansikkakankaan jäljitelmiä. Tämä tavara oli huomattavasti ohuempaa kuin vanha, ja sen läpi pääsivät rikkakasvien juuret helposti. Eli suosittelen käyttämään ammatilaisviljelijöille tarkoitettua kangasta. Lopuksi käytävät katettiin singelillä, mikä antaa kasvimaalle viimeisen silauksen. Kovin paksua kerrosta ei kannata laittaa, siinä eivät kottikärryt enää kulje.
Potagerini, joksi aluetta myös mielessäni kutsun, oli saanut kompostilannoitetta ja palanutta hevosenlantaa vuosittain, joten siinä oli hyvä kasvukunto. Siksi halusin rakentaa lavatarhan olemassa olevaa multaa hyödyntäen. Lopulta reunuksista tuli niin korkeat, että haimme vielä luomulannoitettua kasvimaamultaa muutaman peräkärryllisen lavojen täyttämiseksi. Muhevaa multaa on nyt ainakin 30 cm kerros ennen savista pohjamaata.
Lavatarha on helppo!
Jo ensimmäinen kesä todisti, miten paljon helpompaa viljely lavatarhassa on. Aikaa ei enää kulunut turhaan kitkemiseen ja selkävaivojen valitteluun! Korotettuihin lavoihin eksyi vain muutama rikkakasvi, joista pääsi helposti eroon. Kasvimaa vaatii säännöllistä kastelua, jos haluaa saada hyvän ja maukkaan sadon. Lavatarhassa kastelun tarve korostuu, niin kuin korotetuilla istutusalueilla yleensäkin. Kuumana kesänä kastelulaite oli ahkerassa käytössä, vaikka yhteys pohjamaahan ja savipitoinen multa auttavatkin kosteuden säilyttämisessä.
En ole vielä kovin osaava lavatarhaviljelijä, kun katselee muiden kuvia satoa pursuavista lavakaulusviljelmistä. Tein kylvöt vanhojen oppien mukaan normaaleilla riviväleillä, mutta ehkä niitä voisi jatkossa vähän tihentää, kun kasvuolot ovat muuten optimaaliset. Myös uusintakylvöjä pitää opetella tekemään. Oikeastaan ajanpuute on aiheuttanut sen, että usein huomaan sopivan kylvöajan jo menneen ajat sitten. Ehkä tänä vuonna tulee muutos tähänkin asiaan. Ainakin salaattikasvien ja itämaisten yrttien kylvöjä aion tehostaa.
Satoa ja silmänruokaa
Kokeilin viime kesänä ensimmäistä kertaa fenkolin kasvatusta. Se olikin yllättävän helppoa, tosin kasvi vaatii esikasvatuksen. Mutta ulos istutuksen jälkeen kasvu jatkui vauhdikkaasti ja kaikki taimet ehtivät jo heinäkuussa syöntikuntoon. Sato valmistui lähes yhtäaikaisesti, joten tänä keväänä taidan kylvää fenkolia kahteen kertaan, jotta satoa riittää pitempään. Käytin fenkolista myös ”tillit”, ensi alkuun silppusin niitä salaattiin, mutta sitten kokeilin tehdä niistä pestoa. Se oli todella hyvää ja sopi hyvin yhteen kalan kanssa.
Kylvin hernepenkkiin sokeriherneiden lisäksi siemensekoituksen, jossa oli erilaisia maanparannuskasveja. Sokeriherneestä tuli hyvä sato ja osa herneistä meni pakkaseen. Hunajakukka intoutui kasvamaan reheviksi puskiksi, joita sai vähän väliä latvoa ja kiskoa ylös maasta. Käytin ne silputtuna rivivälien katteeksi, niin sain niistä tuplahyödyn. Syksyllä koko hernemaa kasveineen käännettiin maan sisään, jolloin kaikki ravinteet säilyvät tulevalle satokaudelle.
Viinikärhö Solina 
Samettikukka 
Hernepenkki 
Kyvän tai istutan joka vuosi myös kukkivia kasveja kasvimaalle. Perinteiseen tapaan kehäkukkia, samettikukkia ja myös esikasvatuksen vaativia tsinnioita. Tänä vuonna haluan lisätä kukkakasvien määrää, vaikka en vielä tiedä, mikä viljelykasvi tulee menettämään tilaa. Ehkä vain rivit tiivistyvät ja sekaviljely lisääntyy. Tsinniat saavat kaverikseen uuden värisen kumppanin, samoin kehäkukat. Murretut auringonlaskun värit alkavat kiinnostaa. Lisäksi himoitsen leijonankitaa, kesäpäivänhattua, astereita… Saa nähdä, mikä toteutuu, vai pannaanko jäitä hattuun.
Porkkanasadosta tuli varmaan paras tähänastisista, porkkanat olivat makeita ja myös kauniimman muotoisia kuin ennen. Varastoin osan sadosta puutarhavarastooni, ja muutamasta viljelyrivistä on riittänyt tähän kevättalveen asti syötävää. Myös perunaa ja hokkaidonkurpitsaa riitti talvivarastoon. Sipulienkin suhteen olemme omavaraisia vielä hetken, ja valkosipulia riittää joinakin vuosina jopa seuraavaan kesään asti.
Satotoiveita ensikesälle
Kaikki ei sentään mennyt ihan putkeen! Yritin jo aiemmin kasvattaa penkeissä ruusukaalia ja lehtikaalia. Ruusukaalit syötiin heti alkuunsa niin että ne eivät päässeet edes kasvun alkuun. Kaalit eivät maassani suostu kasvamaan, ja ne joutuivat jälleen harsoista ja suojaverkoista huolimatta kaalikoiden uhriksi. Päätinkin suosiolla jättää ne väliin tänä vuonna. Myös punajuuren kanssa minulla on ongelmia. Kunnon juurikkaita niistä ei suostu tulemaan, vaan ne jäävät peukalonpään kokoisiksi. Ja jos lehdet näyttävät lupaavaa kasvua, niin ne maistuvat myös peuroille. Muistelen, että viljelyurani aikana olen saanut kaksi kertaa hyvän sadon punajuuresta. Jos joku osaisi kertoa minulle, miten punajuuren saa kasvamaan, niin olisin todella iloinen 🙂
